Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

26.12.2009

Kun meren jäällä luisteltiin Helsingissä



Saimme hauskan joulukortin. Se on tehnyt Pekka Vuori Katajanokka -seura ry:lle. Toinen kuva on Matti Amnellin kuvitusta historialliseen nuortenkirjaani Aurora ja Pietarin serkut, jossa Aurora ja Olga luistelevat Uspenskin vieressä jäällä talvella 1905-1906.

20.12.2009

Joulu on ystävyyden aikaa



Tämä kuva voisi olla jouluvieraista saapumassa vaahteralaakson reunalla sijaitsevaan kartanoon, joka tuli suomalaiselle koulutytölle Auroralle läheiseksi.

Onnellista ja hyvää joulua kaikille Aurora-blogin lukijoille ja Aurora-kirjojen ystäville!

Joulukirjoitukset blogeissani. Katso myös uusimmat kirjoitukset blogeissani Lucia Olavintytär ja Blogisisko.

15.12.2009

Viktorian aika: joulukuusi



Viktorian puoliso prinssi Albert toi joulukuusen Englantiin. Sen ajan kuvissa voi nähdä, että Viktorian ja Albertin kodissa saattoi olla useita pieniä kuusia, jotka oli asetettu pöydille lahjojen keskelle.

Varakkaiden ihmisten joulukuuset olivat usein täynnä kallisarvoisia koristeita. Myös lahjoja riippui kuusen oksilla. Klikkaa kirjoituksen alapuolella olevia sanoja "kartanon joulu" ja lue, millainen oli tyypillinen hyvin rikkaan perheen joulupäivä ja millaiseksi kuusi oli koristeltu.

Viktorian ajan eli eli siis 1800-luvun jälkipuoliskon ja 1900-luvun alun joulukuusi saattoi olla yksinkertaisesti koristettu luonnosta löytyvillä aineksilla kuten tämä englantilaisen museon joulukuusi.

4.12.2009

Unissakävely, aaveiden kuvaaminen



1900-luvun alun ihmiset olivat hyvin kiinnostuneita kaikesta mahdollisesta erikoisesta ja yliluonnollisesta. Aurora-kirjoissani esiintyvän Thomas Austinin eno Edward on tyypillinen edwardiaaninen joutilas nuori mies. Hän ei kuvittelisikaan tekevänsä työtä. Se olisi epämukavaa ja miksi viedä leipä jonkun köyhemmän miehen suusta! (tyypillinen selitys sen ajan joutilailla rikkailla)

Edwardilla on harrastuksia, mm autot ja valokuvaaminen. Kirjassani "Aurora, vaahteralaakson tyttö" Thomas raahaa enonsa valokuvausvälineitä, kun he ovat vuoden kestävällä Euroopan kierroksella. Kirjassa "Aurora ja villikyyhkysten aika" Edward yrittää kiihkeästi saada valokuvan kartanossa ja sen mailla liikkuvasta kummituksesta. Hän uskoo, että saisi sellaisella valokuvalla ensimmäisen palkinnon Lontoossa järjestettävässä valokuvauskilpailussa.

Kummituskirjassa voi tarkkaavainen lukija huomata myös freudilaisen ajattelun alun. Siinä kerrotaan myös unissakävelystä. Saman aikakauden kuuluisin unissakävelijä oli varmaankin ruhtinas Jusupov (eräs Rasputinin murhaajista), joka käveli poikana jopa palatsien katoilla täydessä unessa!

Miten syntyy kummitusjuttu?

Voiko tyttökirjassa olla kauhua ja jännitystä?

(Kirja on julkaistu nimellä 'Pirkko Pekkarinen' ja se ilmestyi vuonna 1995)

30.11.2009

Vanhan ajan nainen

Kaisa Ikolan esitelmä naisen asemasta Pohjanmaalla ja muualla Suomessa, mm 1800-luku. Nainen oli paljon itsenäisempi kuin useimmissa muissa maissa.

27.11.2009

Pakinaperjantai: Larppaus.



Juhlissa:

Kaikki oli yhtä hienoa kuin Mary oli kertonut aikaisempienkin juhlien olleen, oli orkesteri ja värilliset lyhdytkin. Mutta tämä juhla oli sisällä, sillä ulkona alkoi puhaltaa kylmä viima. Talvi oli tulossa.

Nyt Aurora oli todellakin kuin Tuhkimo. Hän pukeutui salaa naamiaispukuun, paimentytöksi, jolla oli pitkä vihreä mekko ja tukka alhaalla vyötärölle asti vapaana. Kasvoja peitti silkkinaamio. Vanessa kampasi hänen tukkansa, laittoi Rhonan antaman lämpimän hupullisen viitan hänen harteilleen ja saattoi hänet salaa ulos kirjaston verannan kautta. Tien varressa odottivat Rhona ja Edward, joitten mukana hän tuli juhlaan.

- Kuka olikaan se viehättävä hento tyttö, paimentyttö, jolla oli se vanha kameekoru? kysyi rouva Austin tyttäreltään juhlien jälkeen. - Olisin halunnut nähdä hänen kasvonsa. Hänellä oli kaunis tukka ja hän soitti hyvin.
- Rhonan ystävätär Elisabeth, Vanessa selitti.

Aurorasta ja Rhonasta oli tullut myös ystäviä. Rhona oli keksinyt Auroralle nimen Elisabeth, ja Rhona ja Edward olivat lähteneet juhlasta kesken mukanaan naamioitunut Aurora. He pysäyttivät vaunut vähän matkan päässä Ruusulaaksosta, ja Aurora juoksi sisään keittiönovesta vaihtamaan ylleen työvaatteet.

Näin "larppasi" Aurora vuonna 1903 jouduttuaan "au pair" -tytöksi torontolaiseen kartanoon. Ote kirjastani Aurora vaahteralaakson tyttö. 1991, 2. painos 1992.

24.11.2009

Vanhan ajan lapsia



Pienet suuret suomalaiset. Millaisia olivat esimerkiksi Mannerheim, Sibelius ja Juhani Aho, 1800-luvun lapset?

23.11.2009

Aurora-blogin joulu

Spadina House Museum, Toronto

Photo: Anna Amnell

Jouluinen valokuvani Spadina House -museosta. Torontossa sijaitseva Spadinan kartano on ollut yhtenä esikuvana Aurora-kirjojen kanadalaiselle kartanolle, jonne kotimaastaan karkotetun suomalaisen lehtimiehen teini-ikäinen tytär Aurora Koivu joutuu palvelustytöksi. Sortovuodet ovat muuttaneet hänen elämänsä. Millainen on Auroran jouluaatto ja joulupäivä vuoden 1903 Torontossa? Lue jouluaatosta ajurin perheessä ja joulupäivästä kartanossa.

Voit myös klikata alla olevaa hakusanaa 'joulu', ja
lukea jouluaiheiset kirjoitukset tästä blogista.

21.11.2009

Vanhan ajan alusvaatteet uudessa käytössä



Tyttäreni menossa miehensä kanssa naamiaisiin "puolipukeissa" eli Belle Epoque -ajan alusvaatteiden tyylisessä hameessa ja puserossa sekä saman ajan henkeä huokuvissa Pierre Cardin -saapikkaissa. Entisajan alusvaatteista on tullut nykyajan kesämekkoja ja juhlavaatteita.



alusvaatteissa oli nyörejä, joilla saatiin aikaan hoikempi linja



paita käy puserosta



Korsetin ja helminauhojen kanssa puserosta tulee avoimena juhlajakku

17.11.2009

Menneen ajan kodeista

Lamps

Vanhaa esineistöä töölöläisen antiikkikaupan ikkunassa. Lamppuja.
Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana.

23.10.2009

Viuhka ja päivänvarjo

014

Espanjalainen viuhka ja kiinalainen päivänvarjo ovat nykyajalta, mutta voisivat yhtä hyvin olla Viktorian tai Edwardin ajan naisen käyttämiä.

015


15.10.2009

Tarinamaanantai: Alice blue -sininen

Tarinamaanantain uusin aihe on 'sininen'.

Aurora näki vuoteensa päällä ison paketin. Se oli Vanessalta. Hän avasi sinisen rusettinauhan ja repi nopeasti lahjapaperin auki - sisällä oli kaunis vaaleansininen mekko. Sen väri oli Alice blue, josta he olivat Vanessan kanssa puhuneet - samanlaista vaaleansinistä, jota presidentti Rooseveltin ainoalla tyttärellä Alicella oli tapana käyttää.
Ote kirjastani Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991, 2.p 1992

Yksi ainoa sana saattaa kätkeä taakseen kulttuurihistoriaa. Näin on myös värin nimi 'Alice blue'. Alice blue - eli nykyaikaisittain #F0F8FF - on hyvin vaalea sininen, joka sai nimensä sen vuoksi, kun presidentti Theodore Rooseveltin ainoa tytär Alice Roosevelt Longworth piti siitä. Tästä väristä tuli muotiväri 1900-luvun alun Yhdysvalloissa. Vuonna 1919 kuultiin musikaalissa "Irene" laulu "Alice Blue Gown", jonka Alicen vaaleansininen leninki oli inspiroinut. Musikaalista tuli elokuva Irene vuonna 1940.

Yhdysvaltain laivasto käyttää edelleen väriä #F0F8FF Rooseveltiin liittyvissä laivoissa.
Huom. Nykyään nimi AliceBlue

3.6.2009

Kaksi tyttöä kesällä 1905 Helsingissä



Teini-ikäinen savolainen Jenny on palvelustyttönä Helsingissä Bulevardilla sijaitsevassa talossa. Siellä on vieraana talon rouvan pietarilainen sisarentytär, 13-vuotias Olga. Millaista oli lämpimänä kesäpäivänä Helsingissä vuonna 1905?

- Olka-neitii-i! Olka-neitii-i! huuteli sisäkkö-Jenny keittiön rappusilta. Vaalea punaposkinen Jenny silmäili pihaa ja kiersi sitten portista kadun puolelle etsimään.

Ratsumestari Kasimir Friskin ja hänen vaimonsa Sofian koti oli komea yksikerroksinen puutalo Helsingissä Bulevardin varrella. Talossa oli tukeva kivijalka ja oveton julkisivu, jossa oli kahdeksanruutuiset ikkunat. Tonttia ympäröivä korkea lankkuaita oli maalattu samalla mantelinsävyisellä valkealla värillä kuin talokin.

Sisään käytiin pihan puolelta, ja aidassa oli kaksi porttia, kapea portti, joka oli kuin pieni ovi ja joka voitiin lukita painavalla rauta-avaimella, ja leveä kaksoisportti, joka avattiin aina, kun joku oli tulossa hevosella pihaan asti. Iso portti natisi ja kolisi, kun Jenny avasi sen selkoselälleen.

Paraatioven edessä oli iso lasiveranta, ja pihan puolella oli useita punamullalla siveltyjä ulkorakennuksia, huolellisesti hoidettu puutarha lepotuoleineen ja puutarhakeinuineen sekä suippokattoinen huvimaja.

- Tietysti se tyttö on tuas huvimajassa nenä kirjassa kiinni. Jo sitä minäkii oon ristin suanu, kun pittää kaiken mualiman lellipentuja paimentoo, tuhahteli Jenny itsekseen, kohotti sinivalkoruutuisen puuvillamekkonsa ja valkoisen esiliinansa helmoja ja juoksi pihan poikki puutarhan perälle.

Kuuma heinän ja kukkien tuoksu tulvahti Jennyä vastaan. Tuuheat pensaat ja isolehtiset köynnökset peittivät melkein kokonaan rappeutuneen huvimajan. Sen kaari-ikkunoissa oli jäljellä vielä joitakin vinoneliön muotoisia mustikansinisiä, pullonvihreitä ja rubiininpunaisia lasiruutuja.

Porraslaudat paukahtivat, kun Jenny harppasi parilla askeleella huvimajan portaat ja vetäisi korkeat pariovet auki hihkaisten:

- Ja teällä sitä ollaa eikä olla kuulevinnaankaan. Setänne ja tätinne siellä jo oottaa. - No, puuskahti Jenny, kun etsitty Olga-neiti vain rapsutti kyömyä nenäänsä eikä edes nostanut katsettaan kirjasta.

- Eekä sitä pitäs lukkee näin hämärässä, silimät männöö pilalle, mutta omapa on asianne. No, minäpä en enempiä oottele, tulukaatte sitten kun haluatte, Jenny jatkoi yksinpuheluaan. - Rouva käski Olka-neitin panna paremman mekon peälle. Siellä se mekko on silitettynä tuolin karmilla valamiina. Aurora-neiti tulloo ihan kohta Ameriikasta.
- Kolometoestavuotiaan tytön pitäs osata olla jo ihmisiks eekä juoksuttoo toesta ihmistä tällä tavalla tämmösenä tärkeenä päivänä, sanoi Jenny vihaisesti, kääntyi kannoillaan ja juoksi pois.

Olga Grahn säpsähti ja katsoi hämmästyneen näköisenä huvimajan seinillä kiertävää maalausta kuin olisi nähnyt ensimmäisen kerran nuo pitkätukkaiset muusat, jotka leijuivat katon rajassa huolettomina ja arvokkaina, vaikka olivat menettäneet tuulille ja sateille mikä kätensä mikä osan hiuksiaan tai liehuvaa leninkiään.

Olga suoristi tummansinisen merimiesmekkonsa helmaa ja veti itsensä vaivalloisesti pois Amerikan varjoisista metsistä eli sulki "Viimeisen mohikaanin". Hän painoi sitä ennen mieleensä, millä sivulla oli, ja läksi kirja kainalossaan ulos huvimajasta.
Kun Olga astui pihalle, aamupäivän aurinko häikäisi hänen silmiään, ja hänestä tuntui siltä, kuin joku intiaani olisi saattanut ilmestyä minkä hyvänsä omenapuun tai sireenipensaan takaa.

Ote kirjastani "Aurora ja Pietarin serkut" 1993. Kirjapaja.

19.5.2009

Pakinaperjantai: kissojen tsaari


Seuraavana aamuna Olga nukkui vielä, kun Aurora heräsi. Keittiöstä kuului jo vaimeaa keskustelua. Aurora hiipi eteiskäytävässä aivan hiljaa, ettei herättäisi muita.
- Kyllä sinä voit ottaa silavaa, kuului kuiskaus ruokasalista.
Setä siellä oli jo syömässä tädin kanssa ja yritti kai lihottaa laihaa vaimoaan.
- Sinun pitää tulla pyöreäksi ja pulskaksi, kuiskasi setä niin hassulla äänellä, että Auroraa alkoi naurattaa.
Hän hiipi ovelle ja kurkisti ruokasaliin. Pitkän pöydän päässä istui Kasimir-setä aamutakkisillaan yömyssy päässä ja pitkäkarvainen musta kissa sylissään.
- Me täällä herkutellaan tädiltäsi salaa. Minusta kissan pitää olla pulska vai mitä ajattelee Aurora?
- En oikein tiedä. Kenen kissa se on? kysyi Aurora peittäen kädellään haukotuksen.
- Olgan.
- Mikä sen nimi on?
- Boris.
- Hieno kissa, sanoi Aurora.

Kissalla oli iso pyöreä pää, paksut voimakkaat käpälät, kiiltävä aaltoileva turkki ja tuuhea häntä. Se tuijotti Auroraa itsevarmasti vihreillä silmillään, jotka hohtivat kuin smaragdit Pietarin Nina-mummon kaulakorussa. Se oli kuin kissojen tsaari.

- Hän on hyvä rottakissa. Anna kättä Auroralle, kehotteli Kasimir-setä, ja kissa antoi tassua kuin koira. Sitten se asteli rauhallisesti uuninnurkkaan, hypähti notkeasti divaanin päälle ja kellahti sinne nukkumaan.

Olga oli siis tuonut kissansa Pietarista. Aurora ei voisi hakea omaa kissaansa maalta Helsinkiin. Mikko ja Boris varmaankin tappelisivat.
- Missä se oli eilen?
- Omilla teillään kuin Otramäen koira, niin kuin isoisäni aina sanoi. Lienee parasta kertoa, että Boris ei ole suosittu keittiössä. Hänellä kun on tapana varastella herkkupaloja. Mutta pyydetäänpäs nyt Auroralle keittiöstä aamiaista, sanoi Kasimir-setä ja veti soittokellon nyöristä.
- Rouva Makkonen on uhannut erota, jos tuo kissa ei paranna tapojaan. Kasimir-setä sanoi aina keittäjiä rouviksi ja sisäköitä neideiksi - ja kissaa ja koiraa häneksi. - Tähän asti olen lahjonut rouva Makkosen, kuiskasi Kasimir-setä. - Olga-paralla on niin kova koti-ikävä. Kissa ja kirjat ovat ainoat asiat, joista hän välittää.
(Aurora ja Pietarin serkut. 1993)

(Helsingissä Bulevardilla vuonna 1905. Aurora on juuri palannut Suomeen ja asuu tätinsä luona kuten Pietarin serkku Olga.)

10.5.2009

Suomalaiset taiteilijat Pariisissa: Albert Edelfelt

Albert Edelfelt

Edelfeltin patsas Ateneumin edessä Helsingissä.

Porvoolainen nuori Albert Edelfelt asui vaatimattomassa ullakkokamarissa Pariisissa. Siellä syntyi mm Kuningatar Blanca. Lue lisää ja katso kuvia.


Albert Edelfelt
Tunnetuin Pariisi maalaus Pariisin Luxembourgin puistossa

Aurora opiskelee Ateneumissa lukuvuonnna 1905-1906 ja toivoo pääsevänsä Pariisiin. (Aurora ja Pietarin serkut) Ateneum oli taidekoulu vielä pitkälle 1900-luvun puolivälin jälkeen.

29.4.2009

Suomalaiset taiteilijat Pariisissa: Ville Vallgren

037

Klikkaa kuvaa ja katso muitakin kuvia tästä patsaasta. Katso myös suuremmassa koossa.

Nämä vettä purskuttavat kalat ovat osa Havis Amanda -pronssipatsasta, jonka Ville Vallgren valmisti Pariisissa. Veistos valmistui vuonna 1906, se oli näyttelyssä ja harkittiin sen sijoittamista Champs-Élysées'n varrelle. Suomalaiset saivat kuitenkin Havis Amandan, ja se on ollut vuodesta 1908 koristamassa kaupunkia. Ranskalaisia Helsingissä, voisimme sanoa, sillä Havis Amandan mallina oli kaksi nuorta pariisilaista tyttöä ja myös taiteilija Vallgren oli Ranskan kansalainen siihen aikaan.

Mistähän sai Vallgren mallin nähin kaloihin ja altaan reunalla oleviin merileijoniin?

Ville Vallgren

23.4.2009

Entisajan leikit



Entisajan tyttöjen elämässä oli paljon samanlaista kuin nykyajan tytöillä: lemmikkieläimet, kirjat, piirtäminen, soittotunnit, ulkoilu, koulu. Keväällä sään lämmettyä otettiin esiin myös hyppynarut niin kuin nykyäänkin.

7.4.2009

Pääsiäishattu ja pääsiäisparaati



Easter Parade New Yorkissa Fifth Avenuella vuonna 1900. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suuremmassa koossa.

Kun olin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, opin uuden pääsiäisenviettotavan: Pääsiäisenä tytöt ja naiset saivat uuden hatun. Se oli kukin koristettu lierihattu, "Easter bonnet", jota käytettiin pääsiäisenä kirkossa ja vierailuilla samoihin aikoihin.

Pääsiäishattu sai aivan uudenlaisen merkityksen New Yorkissa, jossa alettiin pitää 1880-luvulta asti pääsiäisparaateja, jotka lähtivät pääsiäispäivänä jostakin New Yorkin suurimmista kirkoista, kuuluisin on St Patrick's Cathedralista Viidettä Avenueta pitkin etenevä kulkue "Easter Parade", joka järjestetään edelleen vielä 2000-luvulla. Pääsiäiseksi hankittiin uusia vaatteita, ja siitä tuli yhtä merkittävä ajankohta kuin joulu kauppiaille.

Ks myös kirjoitukseni 1500-luvun pääsiäisenvietosta, niin huomaat, että näillä tavoilla on vanha eurooppalainen tausta, joka perityy kristinuskon alkuajoista.

15.3.2009

Matti Amnell: Kuvitusta: Aurora ja Molly

Klikkaa kuvaa ja katso kirjan sivua suurempana.

Matti Amnell on skannannut kuvitusta, jota hän on tehnyt historiallisiin nuortenkirjoihini. Yllä irlantilainen orpo, löytölapsi Molly töissä kanadalaisen kartanon keittiössä kirjassa Anna Amnell: Aurora ja Molly. 1999. Kirjapaja. Kirja on loppuunmyyty, mutta sitä on kirjastoissa.

Irlannista vietiin tyttöjä ja poikia lastenkodeista Kanadaan, ja heille järjestyi siellä koti tai työpaikka. Kuvassa oleva hella on 1800-luvun loppupuolella olevan lehtimainoksen hellan kaltainen. Kaikki muutkin esineet ja Mollyn vaatteet on piirretty vastamaan 1900-luvun alun maailman todellisuutta. Kirja onkin sitten mielikuvitusta.

Matti Amnell: Kuvitusta. kansio Flickrissä.

7.3.2009

1900-luvun alun Helsinki: Koulupuiston aukio

Design Museum of Helsinki

1900-luvun alussa tässä rakennuksessa toimi ruotsinkielinen koulu, jossa kävi sekä tyttöjä että poikia. Klikkaa kuvaa ja katso muitakin kuvia taloista, jota ovat Kouupuiston aukiolla, jonka talot näyttävät vielä nykyään samanlaisilta kuin yli sata vuotta sitten. Puistikon keskellä on kirjailija Sakari Topeliuksen patsas.

23.2.2009

Winter reflection, Helsinki


Winter reflection, Helsinki
Originally uploaded by Brin d'Acier

The skating rink has melted, transforming into a Venetian canal...
Kuva: Matti Amnell (Aurora-kirjojen kuvittaja):
Johanneksen kentän luistinrata on sulanut ja luo vaikutelman venetsialaisesta näkymästä.

26.1.2009

Tarinamaanantai 57: Kajastus. Aurora. Eos




Viktorian ajan taiteilijan näkemys Aurorasta. Kuva: Evelyn De Morgan (1850-1919)

Aurora Borealis. Nimen Aurora monet merkitykset: aamurusko, revontulet (hieno kuva!), uuden alku, aamunkoitto, Eos (kuva). Niitä pohtii 18-vuotias Thomas, joka on pahassa kriisissä.

Vanhemmat vastustavat hänen aikomustaan opiskella taidetta. Hänen täytyy salata rakastuminen Auroraan, tyttöön joka etsii Suomesta karkotettua isäänsä ja elättää itseään palvelustyttönä. On vuosi 1903. Paikka: kanadalaisen kartanon suuri kirjasto myöhään joulupäivänä. Dramatiikkaa ennen tapaninpäivän myrskyä kartanossa ja luonnossa. Koittaako uusi päivä Thomasille?)

Kuinka monesti Thomas olikaan hiipinyt tänne salaa lukemaan. Lapsena hän oli usein leikkinyt sisarensa kanssa arvausleikkiä: he sulkivat silmät ja kuljettivat kättä kirjojen selkämystä myöten koettaen arvata, millä kirjaimella alkava kirjailija oli menossa.

Thomas sulki silmänsä ja kuljetti kättään tuttujen Brontën kirjojen ohi. Mikä olikaan tämä paksu kirja? Bulfinchin mytologia.--Hän selasi sisällysluetteloa, löysi sanan ”Aurora” ja alkoi tutkia, mitä siitä sanottaisiin.

”Aamunkoiton jumalatar”. Miten hyvin se sopikaan aamuvirkulle Auroralle. ”Pohjolan valot’, revontulet olivat Aurora borealis, jotka näkyvät varmaankin talvisin kaukaisessa Suomessa. Thomas luki lisää Aurorasta eli Eoksesta, koittaresta, auringon ja kuun sisaresta, joka ajaa vaunuillaan aamunkoitteessa ennen auringonnousua. Hän näki mielessään Auroran sahraminkeltaisen viitan leviävän taivaanrannalle. Kastepisarat olivat Auroran kyyneleitä, jotka hän vuodatti surressaan rakastettunsa kuolemaa.

Menettävätkö kaikki Aurorat rakastettunsa? Eikö ihminen voi nousta kohtaloaan vastaan? Thomas vavahti muistaessaan, miksi oli tullut alakertaan. Kun talo heräisi, häntä ei olisi. -- Nuoruuden masennusta, sanoisi lääkäri ja kertoisi muista samanlaisista tapauksista. Äidillä olisi pitkä musta huntu, ja hän saisi vihdoinkin käyttää mustia surujalokiviään, joita hän oli viimeksi käyttänyt kuningatar Viktorian kuolinvuonna. Isä kulkisi vuoden surunauha hihassaan. Koko talo olisi suruasussa.

Thomas kuvitteli itsensä makaamassa avoimessa arkussa valkoisten ruusujen ympäröimänä. Edward-eno tekisi hänestä varmaankin kipsisen kuolinnaamion ja ottaisi valokuvan. Palvelijat itkisivät. Aurora menisi Suomeen ja muistelisi häntä eikä menisi koskaan naimisiin. Thomas herkutteli synkkyydellään, kunnes kyyneleet vierivät hänen poskilleen.

Jäähyväisiksi hän lukisi vielä lisää Aurorasta. Hän ei ollut tiennyt, että revontulia pidettiin valkyyrioiden kilvistä lähtevinä säteinä. Hän innostui ja luki lisää. Hän luki valkyyrioista, jumalten lähettiläistä, mahtavista naisista, jotka valitsevat sotakentiltä parhaat nuoret miehet taisteluun jättiläisiä vastaan. Jättiläiset ovat suuria ja tyhmiä. Niillä on jopa sata kättä. Jotkut syöksevät savua ja tulta. Jättiläiset ovat jumalten ja hyvyyden vihollisia.

Sitä se onkin! Thomas ryntäsi ylös sohvasta. Aurora on tullut tänne juuri minua varten. Sadut voidaan kirjoittaa uudestaan. Auroran ja minun satuni on aivan uusi. Thomas näki mielessään mahtavat preeriat ja lumipeitteiset vuoret Länsi-Kanadassa, hän näki koskemattomat neitseelliset metsät ja järvet, joissa ui suuria kiiltäväselkäisiä kaloja. Hän näki avaran taivaan ja turkoosinvihreänä ryöppynä vyöryvät Niagaran putoukset, joiden yllä valkyyriat kiisivät kimalteleva kilpi ja paljastettu miekka kädessään.

--Huomenna ryhdyn taisteluun ja aloitan isästä ja äidistä. --Tehkööt minut perinnöttömäksi, uhkailkoot millä hyvänsä. Tulen toimeen ilman heitäkin. Heidän tulta syöksevät veturinsa ja kaivoksensa eivät nielaise minua.

Thomas otti tuolilta pienistä keltaisista tilkuista kootun virkatun peitteen, jonka kotipettajatar oli lahjoittanut hänen äidilleen. Hän kääri peiton aamutakin päälle ja hiipi ylimpään kerrokseen ullakolle, jossa hän oli leikkinyt lapsena sisarensa kanssa.

Ullakon kapeista moniruutuisista ikkunoista näkyi laakso, ja toisella puolen olivat kukkulat ja koko avara maailma, josta hän ei luopuisi ennen kuin Luoja itse kutsuisi hänet luokseen. Onnellisena Thomas asettui nukkumaan itämaisen maton peittämälle matalalle penkille.Lapsena hän oli leikkinyt sisarensa Vanessan kanssa, että se oli taikamatto, jolla voi lentää kaukaisille seuduille ja muinaisiin maailmoihin.

Seuraavana päivänä hän piirtäisi kuvan Aurorasta ajamassa vaunuillaan pitkin taivaanrantaa sahraminkeltainen viitta levällään takana hulmuten, hiukset valloillaan tuulessa liehuen.

Ullakolla oli viileää. Thomas kääri aamutakin, villaisen peiton ja itämaisen maton reunan tiukasti ympärilleen. Hänen mieleensä tuli, että hänen luonnoslehtiönsä oli jäänyt kirjastoon. Hän nukahti kauan ennen kuin tapaninpäivän aamunkoitto sarasti punaisena taivaanrannalla laakson toisella puolen.

(On kiinnostavaa, että kukaan kriitikko ei ole kirjoittanut siitä, että käytän myyttejä kirjoissani. )

23.1.2009

Iisalmi ja Aurora-kirjat

Iisalmen Kansakoulu (1908), Tyttölyseo (1949-1957): Wivi Lönn designed this school

Koulu, jonka suunnitteli Wivi Lönn (kuvakansio)

Asuin Iisalmessa koko kouluaikani, ja se on vaikuttanut paljon Aurora-kirjoihin. Iisalmi oli kouluvuosieni aikana erittäin kaunis ja tyylikäs, suorastaan valokuvauksellinen puutalokaupunki. Minun oli helppoa kuvitella, millaista oli asua 1900-luvun alun Helsingissä, joka oli myös enimmäkseen puutalokaupunki.

Iisalmen kirkonkylän kansakoulu (katso kuvaa suurempana ja lue lisää)

Olen käyttänyt Iisalmen kirkonkylän koulua, kaunista, valitettavasti purettua puutaloa Auroran vanhempien kesäasuntona, johon Aurora muuttaa isänsä ja perheen vanhan palvelijattaren kanssa, kun Auroran leskeksi jäänyt isä menettää sortovuosien aikana virkansa Helsingissä. Poistin rakennuksen siivissä olleet luokat. Maisema talon ympärillä on sama: talo on tien varrella, ikkunoista näkyy järvelle.

Tuo koulurakennus tuli minulle hyvin tutuksi, sillä mieheni isä oli koulun johtajaopettaja, jolla oli virka-asunto juuri tuossa talossa. Anoppini pääsi omaan luokkaansa keittiöstä, appi omaansa työhuoneesta. Pihalla oli lisäksi "uusi koulu", valkeaksi rapattu kivirakennus, joka on edelleen paikallaan, mutta vanhan puutalon paikalla on moderni koulurakennus. Valitettavasti Iisalmi on purkanut melkein kaikki kauniit puutalot.


 Iisalmen koulut -kuvakansioni
Auroran koulu on minun kouluni tyttölyseon ajoilta

(Kuopion korttelimuseon lääkärintalo (Säätyläiskoti)esiintyy Auroran tädin Helsingin Bulevardin talona. Sen sisustus puolestaan on siirtynyt Auroran kodiksi, joka on vain ulkoapäin yllä olevan koulun näköinen)
Idyllinen Iisalmi, kuvia Iisalmesta

22.1.2009

Iisalmen rautatieasema


Iisalmen rautatieasema
Originally uploaded by amnellanna

Tältä asemalta lähtevät Aurora ja Iida vuonna 1903 junalla Helsinkiin ja sieltä laivalla Kanadaan vuonna 1903. Asema oli silloin uusi (1900-1902, laajennukset vuosina 1904 ja 1930). Suunnittelija arkkitehti Bruno Granholm.

Olettaisin, että oikea siipi on ollut identtinen vasemman siiven kanssa.