Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

30.9.2010

Jännittävä 1900-luvun alku

Iskelmissäkin laulettiin lentävistä koneista: "Come, Josephine in my flying machine. Up she goes!". Levyn kansi vuodelta 1910. Melkein törmätään kuuhun! Kuva: Dover

"Aikuiset alkoivat keskustella Etlä-Afrikan timanttikaivoksista ja buurisodasta, kiinalaisten boksarien kapinasta ja varsinkin Pariisin suuresta maailmannäyttelystä, jossa he olivat kaikki olleet. He päivittelivät uhkarohkeiden Wrightin veljesten viikko sitten tekemää maailman ensimmäistä ilmalentoa.  Villejä papinpoikia olivat. Ja nainen - Marie Curie - oli juuri saanut Nobel-palkinnon. Anarkistit surmasivat kuninkaita ja presidenttejä. Mihin olikaan maailma menossa?"
Ote kirjastani Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991 (2. painos 1992), sivu 198.
Ilmailun historiaa

27.9.2010

Keksintöjen aikakausi

1800-luvun loppupuoli ja 1900-luvun alku olivat mitä ihmeellisimpien keksintöjen aikaa. Kuva on professori Kemppisen blogista, jossa kerrotaan muutamista sen ajan järkevistä keksinnöistä - ja nykyajan keksinnöistä.
Klikkaa hakusanaa 'keksinnöt, jotta löydät tämän blogin kirjoitukset keksinnöistä.

26.9.2010

Kihlmanin talo


Korkeavuorenkatu
Originally uploaded by Anna Amnell

Oikealla Kihlmanin talo Korkeavuorenkadulla. Vasemmalla näkyy Ohranan talo. Nämä ovat 1800-luvun lopun Helsingin rakennuksia, 1900-luvun alussa niiitä vastapäätä oli Johanneksen kirkko, mutta ei vielä puistoa. Lisää kuvia Kihlmanin talosta eri vuodenaikoina,.

Helsinki Writers' House, Villa Kivi

079 Helsinki Writers' House, Villa Kivi


Villa Kivi valmistui vuonna 1890. Monet 1900-alun kulttuurihenkilöt ovat asuneet siinä . Lue lisää tämän kauniin huvilan historiasta.

Klikkaa alla olevaa hakusanaa ja katso muitakin kuviani Villa Kivestä.

6.9.2010

Olga, maahanmuuttaja 1900-luvun alussa


Helsinkiin on muuttanut ennenkin ihmisiä ulkomailta, myös paluumuuttajia. Lapsia on lähetetty sukulaisten luo. Sellainen on 13-vuotias Olga kirjassani "Aurora ja Pietarin serkut". Hänen äitinsä on venäläinen ja isä pietarinsuomalainen. Olga on asunut koko ikänsä Pietarissa ja käynyt Suomessa vain perheen Terijoen huvilalla. Kun Olgan sisar Elisabet joutuu huonoon seuraan anarkistipoikaystävän mukana, hänet viedään Sveitsiin sisäoppilaitokseen. Olga lähetetään äitinsä sisaren Sofian luo Helsinkiin. Olga on onneton. Hän pakenee usein tädin Bulevardilla olevan puutalon ullakolle salaiseen paikkaansa. Syksyllä hänet laitetaan Bulevardin tyttökouluun oppimaan suomea. Siellä häntä ryssitellään. Kestää aikansa ennen kuin hän saa ystäviä.

Kesällä 1903 ennen koulun alkamista ja Aurora-serkun paluuta Kanadasta:

Olga oli järjestänyt itselleen piilopaikan ullakolle talon päätyyn kuusikulmaisen ikkunan viereen. Hän oli raahannut sinne käpäläjalkaisen divaanin ja matalan jakkaran, jolle hän oli laittanut joitakin kehystettyjä valokuvia.
  Kylminä ja sateisina päivinä Olga oli lojunut tuntikausia haalistuneella kretonkipäällysteisellä divaanilla ja ahminut kirjan toisensa jälkeen setänsä ja tätinsä laajasta kirjastosta.
  Olga avasi ikkunan ja kurkisteli ulos. Bulevardilla oli Pietarin ihmisvilinään tottuneen Olgan mielestä aivan tyhjää, vain muutamia hevosia lönkyttelemässä ajurinrattaat perässään ja naisia kävelemässä koirineen ja päivänvarjoineen. Kadun varressa oli yksinäiset kottikärryt ja pieni tyttö hyppynaruineen.
  Ei ollut tuttua ihmisjoukkojen kohinaa, ei nopeitten hevosten kavioitten kopinaa, ei avaria toreja, ei mahtavia patsaita ja siltoja, ei palatseja eikä loistoa. Helsinki tuntui Olgasta pikku hiirulaiselta Pietarin rinnalla.
  Jos nousi palotornin mäelle Korkeavuorenkadulla, näki kolme isoa kirkkoa, siellä täällä kivitaloja puutalojen keskellä, ja sitten alkoikin jo maaseutu.
  – Skutsno, skutsno, mutisi Olga. Kaikki oli todellakin tylsää Helsingissä.
  Löytyisikö tällaisesta pikkukaupungista edes uutta päiväkirjaa? Olga oli menossa jo puolivälissä entisessä, jonka hän oli ostanut isänsä kanssa Pietarissa Nevski Prospektilta Treumannin kaupasta, jonka ikkunassa riippui koristeena ainakin metrin pituinen Faberin jättiläislyijykynä.*
  Istuessaan tuossa pölyisessä ullakkohuoneessa Olga tunsi olevansa maailman onnettomin ja yksinäisin tyttö. Hänellä oli koti-ikävä ja varsinkin huvila-ikävä.

* Nabokov kertoo muistelmissaan tästä kirjakaupasta (Puhu, muisti)

Anna Amnell (julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen): Aurora ja Pietarin serkut. Kirjapaja 1993

Lisäys:

Kommentti Kemppisen blogissa ”Surullinen tapaus” 28.4.2010


Luen juuri Natalia Baschmakoffin ja Marja Leinosen teosta "Russian Life in Finland 1917-1939: Local and Oral History."(2001).

Ainahan on puhuttu kenraaleista, jotka päätyivät autonkuljettajiksi ja hissinkuljettajiksi Pariisiin, mutta on unohdettu, että suurin osa vallankumosta paenneista oli tavallisia ihmisiä, jotka menettivät isänmaansa, kotinsa ja kaiken omaisuutensa.

Ensin pakenivat oppineet ja varakkaat, mutta heidän jälkeensä pakeni ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista ja kaikkialta Venäjältä.

On kummallista, että suomalaiset kohdistivat vihansa juuri venäläisiin pakolaisiin, jotka olivat kommunismin uhreja. On liikuttavaa lukea näiden ihmisten elämästä.

Venäläisiä vihattiin niin paljon, että Mannerheimkin joutui salaamaan suomalaisilta yhteytensä venäläisiin emigrantteihin, joita hän auttoi monin tavoin taloudellisesti ja muutoinkin.

Venäläisiä pakolaisia levisi kaikille maailman kulmille. Heitä ei vihattu muualla, mutta heidän toimeentulonsa oli vaikeaa. Pahinta oli menettää kokonaan menneisyytensä ja kotimaansa. (ks Leonid & Marina Vlasov: "Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit. Historia kirjeissä." 2007 Suom. Jukka Mallinen)

3.9.2010

Viiden tähden Aurora ja Molly


Hämmästyin ja ilahduin kovasti, kun huomasin, että kirjani Aurora ja Molly (1999) oli saanut Helsingin seudun kirjastojen lukijoilta viisi tähteä eli parhaan pistemäärän. [Lisäys 2014. Kas, minne yksi tähti on kadonnut?]

Kirja pienestä orvosta irlantilaisesta palvelustytöstä Molly O'Day'stä ja suomalaisesta Aurora Koivusta vaahteralaakson kartanossa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Sain siitä kyllä sen ilmestymisen jälkeen  hyviä arvosteluja, varsinkin kielestä. Kirja kertoo Auroran tarinan Mollyn näkökulmasta. Kirjoitin sen silloisen kustantajani pyynnöstä pienempiä lukijoita varten. Mustavalko kuvitus: Matti Amnell. Kirjan pääteemoja ovat ystävyys, mielikuvitus, lapset palvelijoina ja lukemaan oppiminen.



Mollyn tarina jatkuu kirjassa "Aurora ja villikyyhkysten aika" (1995).


Lue myös: "Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Ismo Loivamaa: Aurora ja Molly. Ilkka 17.6.1999."